Viikon kuva: Sikaripunkki

Sikaripunkki koiran ihon raapenäytteestä

Sikaripunkki (Demodikoosi)

Demodex canis, D. cati, D. gatoi

Sikaripunkki (Demodex sp.) on sikarin muotoinen, n. 0.1-0.4 mm pitkä punkki, jolla on 4 jalkaparia. Jalat sijaitsevat punkin ruumiin etuosassa. Sikaripunkkeja on kaikkiaan yli 60 lajia. Eri eläinlajeilla, ihmiset mukaan lukien, on omat sikaripunkkilajinsa.

Koirien sikaripunkkeja löytyy lähes kaikkien koirien iholta, eivätkä ne yleensä aiheuta koiralle mitään harmia. Sikaripunkki elää tyypillisesti koiran ihon karvatupessa.  Sikaripunkit siirtyvät emolta koiranpennulle pennun ensimmäisten elinpäivien aikana. Joissakin harvoissa tapauksissa sikaripunkit runsastuvat iholla liikaa ja aiheuttavat sairauden eli demodikoosin.

Demodikoosissa sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, joita ovat esimerkiksi karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen jne.

Sairaus voi esiintyä paikallisesti, jolloin ihomuutoksia on yleensä pään alueella tai raajoissa. Nuorella, alle vuoden ikäisellä koiralla paikallinen demodikoosi paranee yleensä itsestään parin kuukauden aikana. Pienellä osalla (n. 10%) paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi demodikoosiksi, jolloin esiintyy laajalle levinneitä ihottuma-alueita sekä yleisoireina mm. kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista, väsymystä ja ruokahaluttomuutta.

Joskus sikaripunkki saattaa esiintyä paikallisesti tassuissa aiheuttaen voimakkaita oireita, kuten tassujen turvotusta, punoitusta ja kipuarkuutta. 

Demodex cati tai Demodex gatoi ovat kissojen sikaripunkkeja. Ne ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia.

Demodikoosille altistavia tekijöitä

Kaikkia syitä demodikoosille altistumiselle ei tunneta. Nykyään tunnetaan kuitenkin joitakin taustalla olevia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. Nuorilla sairastuneilla koirilla on esimerkiksi havaittu perinnöllistä alttiutta sairauteen, jolloin yhdessä pentueessa voi olla monta sairastunutta yksilöä.

Jotkut tekijät heikentävät ihon vastustuskykyä ja saattavat osaltaan vaikuttaa taudin puhkeamiseen. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi stressi, aliravitsemus, juoksuaika, sisäloiset, kortikosteroidihoito sekä huono yleiskunto. Vanhemmilla koirilla, jotka sairastuvat ensimmäistä kertaa, syynä on usein jokin taustalla oleva yleissairaus, kuten esimerkiksi hormonihäiriö, kasvain tai muu.

Jos useampi saman pentueen yksilö on sairastunut demodikoosiin, kyseessä voi olla sairauden periytyvä muoto. Näitä koiria ei saisi käyttää jalostukseen, jotta vaikeasti hallittava tauti ei siirry jälkipolville. Sama pätee myös vanhempiin koiriin, joiden kohdalla mitään taustalla olevaa sairautta ei löydetä.