Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta 010 505 6750 info@loime.fi
Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta 010 505 6750 info@loime.fi

Ohjeet

Ksylitolimyrkytys

Ksylitolia käytetään yleisesti makeutusaineena purukumeissa ja makeisissa. Koiralle ksylitoli on kuitenkin vaarallista, sillä koiran verensokeri laskee nopeasti ksylitolin syömisen jälkeen. Verensokeri voi laskea hengenvaarallisen alas jopa hyvin pienestä määrästä ksylitolia. 10kg painavalle koiralle oireita voi seurata jo 1-2 purkkapalan syömisestä. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa koiralle maksavaurion.

 

Ksylitolimyrkytyksen oireet ilmenevät noin tunnin sisällä ksylitolin syömisestä. Oireita voivat olla esimerkiksi oksentelu, väsymys, heikotus, tasapainohäiriöt, tärinä, kouristukset ja tajuttomuus.

 

Jos koiran vointi on hyvä, voidaan kotona antaa ensiapua. Mikäli koiralla esiintyy yllä mainittuja oireita, on syytä hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

 

 

a)     Kun ksylitolin syömisestä on aikaa maksimissaan puoli tuntia ja lemmikin vointi on hyvä:

 

Oksennuta lemmikki joko suolalla tai vetyperoksidilla

                                                                

o    Suolalla: noin teelusikallinen suolaa otetaan kämmenelle ja siihen sekoitetaan muutama tippa vettä. Muotoillaan suolasta ja vedestä pallo, joka työnnetään syvälle koiran nieluun. Koiran tulisi oksentaa nopeasti. Mikäli koira ei oksenna, suolalla EI saa yrittää oksennuttaa uudelleen. Raikasta vettä on oltava tarjolla runsaasti, oksensi koira tai ei. 

o    Vetyperoksidilla: apteekista on saatavilla 3% vetyperoksidia, jota annetaan koiralle painon mukaisella annostuksella suuhun. Aloitusannos on 1ml/kg (eli 10kg koiralle annetaan 10ml vetyperoksidia). Mikäli koira ei oksenna, voidaan annos toistaa 15 minuutin kuluttua hieman isommalla annostuksella, 3ml/kg.

HUOM! Yhteenlaskettu maksimiannos on 50ml, huomioi tämä annostellessasi vetyperoksidia isoille koirille tai joutuessasi toistamaan annoksen.

 

o    Mikäli koira ei oksenna kummallakaan tavalla, voidaan se oksettaa lääkkeellisesti eläinlääkärissä. Tällöin eläinlääkäriin täytyy kiirehtiä, sillä mahan tyhjentyessä ei oksennuttamisesta enää ole hyötyä.

 

Oksennuttamisen jälkeen koiralle annetaan sokeria, hunajaa tai siirappia. Viimeksi mainitut voi sivellä koiran limakalvoille mikäli koira ei suostu syömään sokeria. Sokeripitoiset elintarvikkeet voi myös sekoittaa koiran normaaliin ruokaan mikäli se maistuu koiralle paremmin.  Annos on noin yksi ruoka-lusikallinen sokeria viittä painokiloa kohden.

Ota yhteys eläinlääkäriin jatkohoitoa varten. Mikäli päädytään seuraamaan tilannetta kotona,

jatketaan sokeripitoisten elintarvikkeiden antoa suun kautta. Lääkehiili sitoo huonosti ksylitolia,

mutta sen antoa voidaan harkita tapauskohtaisesti.

 

     

b)  Kun ksylitolin syömisestä on yli puoli tuntia ja lemmikin vointi on hyvä:

 

Oksennuttamisesta ei ole enää todennäköisesti hyötyä sillä maha on jo ehtinyt tyhjentyä,

oksennuttamista harkitaan tilanteen mukaan. Kysy neuvoa eläinlääkäristä.

 

Koiralle annetaan sokeripitoisia elintarvikkeita yllä olevan ohjeen mukaisesti.

 

Ota yhteys eläinlääkäriin jatkohoitoa varten. Lääkehiilen antoa voidaan harkita.

 

 

c)  Kun koira on syönyt ksylitolia ja sen vointi on heikentynyt:

 

Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin.

 

ÄLÄ okseta koiraa äläkä yritä syöttää sille mitään. Mikäli oireet ovat lievät, saattaa eläinlääkäri ohjeistaa toisin. Seuraa tällöin eläinlääkärisi ohjeita.

 

Selvitä mitä koira on syönyt ja minkä verran. Ota pakkausseloste mukaan eläinlääkäriin mikäli sellainen on saatavilla.

 

 

Koiralle voi seurata maksavaurio joskus myös ilman oireita verensokerin laskusta.

Maksavaurion oireet voivat tulla vasta pitkän ajan kuluttua, mutta joskus myös akuutisti. Joillekin yksilöille saattaa myös tulla veren hyytymiseen liittyviä ongelmia ksylitolin syömisen seurauksena. Sekä maksavaurio että veren hyytymisen ongelmat voidaan selvittää verinäytteistä. Verinäytteet kannattaa tutkituttaa varsinkin silloin, jos koiran syömä ksylitoliannos on yli 0,5g/kg. Olkaa tutkimuksia varten yhteydessä eläinlääkäriin.

 

 

 

 

Artikkelin kirjoitti: ELL Marianna Karvonen (9.2.2016)

 

 



Eläinklinikka Loime
 Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta
 010 505 6750
 info@loime.fi