Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta 010 505 6750 info@loime.fi
Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta 010 505 6750 info@loime.fi

Ohjeet

Ksylitolimyrkytys

Ksylitolia käytetään yleisesti makeutusaineena purukumeissa ja makeisissa. Koiralle ksylitoli on kuitenkin vaarallista, sillä koiran verensokeri laskee nopeasti ksylitolin syömisen jälkeen. Verensokeri voi laskea hengenvaarallisen alas jopa hyvin pienestä määrästä ksylitolia. 10kg painavalle koiralle oireita voi seurata jo 1-2 purkkapalan syömisestä. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa koiralle maksavaurion.

 

Ksylitolimyrkytyksen oireet ilmenevät noin tunnin sisällä ksylitolin syömisestä. Oireita voivat olla esimerkiksi oksentelu, väsymys, heikotus, tasapainohäiriöt, tärinä, kouristukset ja tajuttomuus.

 

Jos koiran vointi on hyvä, voidaan kotona antaa ensiapua. Mikäli koiralla esiintyy yllä mainittuja oireita, on syytä hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

 

 

a)     Kun ksylitolin syömisestä on aikaa maksimissaan puoli tuntia ja lemmikin vointi on hyvä:

 

Oksennuta lemmikki joko suolalla tai vetyperoksidilla

                                                                

o    Suolalla: noin teelusikallinen suolaa otetaan kämmenelle ja siihen sekoitetaan muutama tippa vettä. Muotoillaan suolasta ja vedestä pallo, joka työnnetään syvälle koiran nieluun. Koiran tulisi oksentaa nopeasti. Mikäli koira ei oksenna, suolalla EI saa yrittää oksennuttaa uudelleen. Raikasta vettä on oltava tarjolla runsaasti, oksensi koira tai ei. 

o    Vetyperoksidilla: apteekista on saatavilla 3% vetyperoksidia, jota annetaan koiralle painon mukaisella annostuksella suuhun. Aloitusannos on 1ml/kg (eli 10kg koiralle annetaan 10ml vetyperoksidia). Mikäli koira ei oksenna, voidaan annos toistaa 15 minuutin kuluttua hieman isommalla annostuksella, 3ml/kg.

HUOM! Yhteenlaskettu maksimiannos on 50ml, huomioi tämä annostellessasi vetyperoksidia isoille koirille tai joutuessasi toistamaan annoksen.

 

o    Mikäli koira ei oksenna kummallakaan tavalla, voidaan se oksettaa lääkkeellisesti eläinlääkärissä. Tällöin eläinlääkäriin täytyy kiirehtiä, sillä mahan tyhjentyessä ei oksennuttamisesta enää ole hyötyä.

 

Oksennuttamisen jälkeen koiralle annetaan sokeria, hunajaa tai siirappia. Viimeksi mainitut voi sivellä koiran limakalvoille mikäli koira ei suostu syömään sokeria. Sokeripitoiset elintarvikkeet voi myös sekoittaa koiran normaaliin ruokaan mikäli se maistuu koiralle paremmin.  Annos on noin yksi ruoka-lusikallinen sokeria viittä painokiloa kohden.

Ota yhteys eläinlääkäriin jatkohoitoa varten. Mikäli päädytään seuraamaan tilannetta kotona,

jatketaan sokeripitoisten elintarvikkeiden antoa suun kautta. Lääkehiili sitoo huonosti ksylitolia,

mutta sen antoa voidaan harkita tapauskohtaisesti.

 

     

b)  Kun ksylitolin syömisestä on yli puoli tuntia ja lemmikin vointi on hyvä:

 

Oksennuttamisesta ei ole enää todennäköisesti hyötyä sillä maha on jo ehtinyt tyhjentyä,

oksennuttamista harkitaan tilanteen mukaan. Kysy neuvoa eläinlääkäristä.

 

Koiralle annetaan sokeripitoisia elintarvikkeita yllä olevan ohjeen mukaisesti.

 

Ota yhteys eläinlääkäriin jatkohoitoa varten. Lääkehiilen antoa voidaan harkita.

 

 

c)  Kun koira on syönyt ksylitolia ja sen vointi on heikentynyt:

 

Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin.

 

ÄLÄ okseta koiraa äläkä yritä syöttää sille mitään. Mikäli oireet ovat lievät, saattaa eläinlääkäri ohjeistaa toisin. Seuraa tällöin eläinlääkärisi ohjeita.

 

Selvitä mitä koira on syönyt ja minkä verran. Ota pakkausseloste mukaan eläinlääkäriin mikäli sellainen on saatavilla.

 

 

Koiralle voi seurata maksavaurio joskus myös ilman oireita verensokerin laskusta.

Maksavaurion oireet voivat tulla vasta pitkän ajan kuluttua, mutta joskus myös akuutisti. Joillekin yksilöille saattaa myös tulla veren hyytymiseen liittyviä ongelmia ksylitolin syömisen seurauksena. Sekä maksavaurio että veren hyytymisen ongelmat voidaan selvittää verinäytteistä. Verinäytteet kannattaa tutkituttaa varsinkin silloin, jos koiran syömä ksylitoliannos on yli 0,5g/kg. Olkaa tutkimuksia varten yhteydessä eläinlääkäriin.

 

 

 

 

Artikkelin kirjoitti: ELL Marianna Karvonen (9.2.2016)

 

 


Joulun vaarat lemmikille

Suklaa

Suklaan sisältämä teobromiini on myrkyllistä sekä koirille, että kissoille. Myrkyllinen annos on keskimäärin 92mg/painokilo. Yksilölliset erot ovat huomattavat: Vain 20mg/painokilo annoksella on raportoitu lieviä myrkytysoireita, ja annoksella 60mg/painokilo henkeä uhkaavia oireita.

Tavallisessa maitosuklaalevyssä voi olla teobromiinia jopa 300mg, eli koira voi saada myrkytysoireita syötyään maitosuklaata 59g/painokilo. Taloussuklaassa teobromiinia on huomattavasti enemmän, joten siinä myrkytyksen raja on vain 7g/painokilo.

Suklaamyrkytyksen tyypillisiä oireita ovat levottomuus, oksentelu, ripuli, nopea pulssi, kohonnut hengitystiheys, virtsankarkailu, kouristelu, hengityslama ja sydämen pysähdys. Oireet voivat alkaa viiveellä vasta 2-3vrk:n kuluttua syömisestä.

Ensiapu kotona:
1. Oksennutus, mikäli suklaan syönnistä on kulunut alle kaksi tuntia.
- Ota pieni nokare (1tl) karkeaa suolaa ja sekoita se pieneen määrään vettä. Pyöritä suolasta kiinteä pallo ja työnnä se lemmikin nieluun. Jos lemmikki ei oksenna, älä toista tätä, sillä suola suurempina määrinä on haitallista. Ei suositella kissoille.
2. Lääkehiilen anto suun kautta. Lääkehiiliannostus suositellaan toistettavaksi 6-8 tunnin välein 1-3 vuorokauden ajan. 
- Carbomix-rakeiden annostus 1-4g/painokilo suun kautta. (n. 1g/5-10ml vettä)

 

Joulukinkku ja luut

Joulukinkku sisältää paljon rasvaa ja suolaa, jotka eivät ole lemmikille hyväksi. Sian- ja siipikarjanluut, sekä kalanruoto voivat myös olla vaarallisia koiralle.  Itse kinkun lisäksi kinkun ympärillä oleva verkko on vaaraksi, ja voi aiheuttaa koiralle tukoksen suolistoon.

 

Viinirypäleet ja rusinat

On yksilöllistä, kuinka paljon lemmikki sietää viinirypäleitä tai rusinoita, mutta näiden syöttäminen ei ole koskaan suositeltavaa. Myrkytysoireita voi ilmaantua jo, kun annos on 1 viinirypäle/painokilo, tai 11g rusinoita/painokilo.

 

Pähkinät

Lähes kaikki pähkinät ovat haitallisia koirille, sillä koiran elimistö ei sulata niitä. Erityisen vaarallisia ovat macadamia-pähkinät.

 

Hiiva ja sitä sisältävät taikinat

Hiiva kohoaa lemmikin vatsassa ja muodostaa alkoholia. Sen lisäksi, että hiiva voi alkaa käymään, se voi myös turvottaa koiran vatsan äärimmilleen kehittäessään kaasua.

 

Sipuli ja valkosipuli

Sipulissa oleva tiosulfaatti vahingoittaa lemmikin punasoluja ja voi näin ollen aiheuttaa anemiaa. Oireita voivat olla myös hengenahdistus, oksentelu ja heikkous. Sipuli on vaarallista niin kypsänä, raakana kuin jauhettunakin.

 

Joulun kukkasista myrkyllisiä ovat mm. 
Amaryllis, Joulutähti, Hyasintti, Tulppaani, Alppiruusut, Japanin talvimarja, Misteli, Kielo, Jouluruusut, Rautatammi, Orjanlaakerin marjat sekä Marjakuusen kaarna. 

Kissat juovat mielellään vettä muista kuin omista astioistaan, joten älä lisää lannoitetta joulukuusen veteen. Myös kielon maljakkovesi on myrkyllistä, joten huolehdi ettei lemmikkisi pääse juomaan sitä.

 

 

Monet joulukoristeet, joulukuusenkoristeet sekä lahjanarut ovat erityisesti kissoja kiinnostavia esineitä, jotka voivat kuitenkin olla hyvin vaarallisia kissan niitä niellessä. Myös kynttilät kannattaa asettaa turvallisiin paikkoihin, jotta kissa ei voi polttaa itseään tai aiheuttaa tulipaloa. 


Kyynpurema

Kyynpuremia esiintyy yleisesti lemmikkieläimillä keväällä ja kesäisin. Kun kyy puree lemmikkiä, tulee omistajan toimittaa lemmikki pikaisesti eläinlääkärin arvioitavaksi. Purema voi olla hengenvaarallinen sekä kissoille että koirille.

Oireet

Kyynpuremalle tyypilliset oireet ovat kova kipu puremakohdassa sekä voimakas turvotus, osa lemmikeistä menee apaattisiksi. Koiria purraan yleisimmin pään alueelle tai raajoihin, kissoja tassuihin. Purema voi kuitenkin osua mihin hyvänsä kohtaan lemmikkiä. Puremakohta voidaan joskus nähdä yhtenä tai kahtena pistohaavana eläimen ihossa tai limakalvolla, mutta läheskään aina puremakohtaa ei nähdä.

Kyynmyrkyllä on kivun ja turvotuksen lisäksi myös vakavampia vaikutuksia, jotka omistajan on yleensä mahdoton havaita lemmikistään ilman tarkempia tutkimuksia. Myrkky voi vaurioittaa sydäntä, aiheuttaa punasolujen hajoamista ja veren hyytymishäiriöitä, laskea verenpainetta ja aiheuttaa munuaisvaurion. Oireet voivat olla hyvin epäspesifisiä oksentelusta, ripuloinnista ja vatsakivuista hengitysvaikeuksiin. Osa oireista voi tulla myös vasta viikkojen kuluttua (lihasjäykkyys, liike- ja tuntohäiriöt).

Ensiapu

Kun kyy puree lemmikkiä, tulee omistajan ottaa heti yhteyttä eläinlääkäriin. Ensiapua ei kotona yleensä pystytä juurikaan antamaan, sillä kyytabletteja ei suositella annettavaksi koirille tai kissoille lainkaan. Jos lemmikkiä purraan esimerkiksi lenkillä, kannattaa eläin kantaa kotiin mikäli eläimen paino ei tätä rajoita. Mahdollisimman vähäinen liikkuminen hidastaa myrkyn etenemistä lemmikin elimistössä.


HUOM!

  • Kyytabletteja ei suositella annettavaksi lemmikkieläimille kyynpuremissa! Poikkeuksena lemmikit, joita on purtu esimerkiksi kieleen ja hengitys vaikeutuu voimakkaan turpoamisen seurauksena.
     
  • Kipulääkkeitä ei tule antaa lemmikille kuin ainoastaan eläinlääkärin ohjeen mukaan

Eläinlääkäriin!

Eläinlääkärissä arvioidaan eläimen kunto. Oireet ovat yksilöllisiä, osa selviää hyvin lievin oirein ja toisaalta osa potilaista on hengenvaarassa. Hyväkuntoiselle lemmikille riittää yleensä yleistutkimuksen lisäksi perusverinäytteiden tutkiminen, kivunhoito ja nesteterapia. Nestehoidolla pyritään tukemaan verenkiertoelimistön ja munuaisten toimintaa. Huonokuntoiset potilaat voivat olla shokissa ja vaatia sairaalatasoista hoitoa. Kyyn vastamyrkkyä käytetään yleensä huonokuntoisille potilaille ja sen antamisesta on eniten hyötyä silloin, kun vastamyrkky annetaan alle 24h kyynpuremasta.

Jatkohoito ja seuranta

Eläinlääkäristä kotiutumisen jälkeen jatkohoito riippuu potilaan kunnosta. Omistajan on tärkeää seurata lemmikin yleisvointia ja virtsaneritystä. Jos virtsaa tulee vähän tai ei lainkaan, on otettava pikaisesti yhteys eläinlääkäriin. Koska osa oireista voi tulla lemmikille viiveellä, suositellaan yleensä verinäytekontrollia parin viikon kuluttua puremahetkestä. Antibioottilääkitystä tarvitaan hyvin harvoin, vain niissä tapauksissa mikäli puremakohta tulehtuu.

 

 

Artikkelin kirjoitti: ELL Marianna Karvonen (12.5.2016)



Eläinklinikka Loime
 Standertskjöldinkatu 1, 53200 Lappeenranta
 010 505 6750
 info@loime.fi